Jälleen on se aika, kun kansalaisjärjestöissä kuhisee: on hankesuunnittelun sesonkiaika. Järjestöt ovat mahdollisesti pyörittäneet toimintaa pienellä rahoituksella koko edellisen toimintakauden, ja toiminnan kautta on noussut esiin monia tärkeitä tarpeita, joihin järjestö haluaisi vastata. Siitä se sitten lähtee: Uusi vuosi ja uusi hankesuunnittelu!
Järjestö on huomannut, että maahan muuttanut jäsenistö ei pääse mukaan yhteiskuntaan: Osa ei tunne riittävästi suomalaista työelämää. Osa ei puolestaan ymmärrä koulutusjärjestelmää. Haasteena on myös suomen kielen riittämätön osaaminen, jonka takia palvelujärjestelmää ei tunneta. Osa ei tunne yhtäkään ihmistä oman yhteisön ulkopuolelta. Siinä olisikin ensimmäinen tavoite: osallisuuden lisääminen. Opetetaan työelämästä ja koulutusmahdollisuuksista. Kutsutaan luennoitsijoita ja järjestetään vertaistukiryhmiä! Järjestetään matalan kynnyksen toimintaa, johon kutsutaan myös jäsenistön ulkopuolisia ihmisiä mukaan. Tarvitaan myös suomen kielen opetusta. Ja jonkun täytyy auttaa viranomaisasioiden hoidossa. Se on kaikki tärkeää ja tukee kotoutumista ja osallisuutta!
Osalla on myös terveysongelmia, eivätkä he osaa hakeutua terveydenhuoltoon. Näille henkilöille olisi myös hyvä tuottaa jotain terveyttä edistävää toimintaa: jumppakerhoa, pyöräilyä ja koulutusta terveyden edistämisen teemalla. Järjestön arjessa on myös huomattu, että ihmiset kaipaavat juhlia ja tapahtumia, joita on tapana ollut järjestää kotimaassa. Hei, järjestetään siis niitäkin osana hanketta! Ja jäsenillä on paljon lapsia, ja olisi kiva ottaa lapsetkin huomioon. Varmasti hekin haluaisivat osallistua, ja monella ei ole harrastusta. Järjestetään heille jotain omaa tekemistä osana haettavaa hanketta.
Kuulostaako tutulta? Melkoinen määrä kohderyhmiä, tavoitteita ja toimintaa. On ymmärrettävää, että epävarmuus tulevasta ja lyhyet rahoituspätkät lisäävät houkutusta toteuttaa monenlaista toimintaa yhdessä hankkeessa, jotta mahdollisimman moni voisi saada iloa ja apua rahoituksesta. Tällaisen hankkeen toteuttamisen kanssa on vain nopeasti pulassa. Hankkeessa on aivan liikaa kaikkea, jotta kokonaisuus toimisi hallitusti ja tavoitteellisesti. Hankkeen toiminnoista tulee vain läjä asioita, jotka eivät tuota muutoksia. Ainakaan sellaisia muutoksia, joita ehtisitte seuraamaan.
Maailma ei pelastu yhdellä hankkeella. Kannattaa miettiä, miten tavoitteita ja toimintaa tulisi rajata hankesuunnitelmaan, jotta kokonaisuus on johdonmukainen ja hallittavissa. Pohtikaa tarkkaan jo siis hankesuunnitteluvaiheessa, minkä kokoisen ongelman voitte hankeaikana ratkaista. Mitkä muutokset pystytte hankkeen päättyessä todistamaan tapahtuneeksi? Tärkeintä ei ole suuret ja upeat tavoitteet, vaan realistiset ja saavutettavissa olevat, rajatut tavoitteet, jotka ohjaavat toimintaa. Vinkkini siis on, että älkää yrittäkö pelastaa maailmaa yhdellä hankkeella. Pelastakaa maailma yksi hanke kerrallaan.
Tuire Pylvänäinen
Järjestöasiantuntija
Kirjoittaja työskentelee Suomen Pakolaisavun Järjestöhautomossa, jossa hän kouluttaa ja konsultoi järjestöjä mm. yhdistystoiminnan perusasioissa, sekä toiminnan ja hankkeiden suunnittelussa.