Kansalaisyhteiskunta, siihen vaikuttavat lait (esim. rahankeräyslaki) ja järjestöjen rahoituskenttä ovat murroksessa. Uudenlaiset spontaanit ja nopeasti toimivat ryhmät sekä digitaalisten alustojen tarjoamat mahdollisuudet ovat muuttaneet kansalaisyhteiskunnan dynamiikkaa. Tämä kehitys on huomattu myös Järjestöhautomon työssä.
Minkälaista vapaamuotoista kansalaistoimintaa monikulttuurisella kentällä on? Mitkä ovat toimijoiden motiiveja pysyä vapaamuotoisina yhdistyksen perustamisen sijaan? Muun muassa näihin kysymyksiin etsittiin Järjestöhautomossa vastauksia, kun syksyn 2020 aikana kartoitettiin vapaamuotoista kansalaistoimintaa haastattelemalla monipuolinen joukko toimijoita monikulttuurisella kentällä. Haastatteluihin osallistui 11 erilaista kansalaistoimijaa. Kartoituksen avulla haluttiin entistä paremmin ymmärtää neljännen sektorin toimintalogiikkaa ja -edellytyksiä sekä erityispiirteitä. Järjestöhautomo hyödyntää kartoituksen tuloksia kehittäessään palvelujaan kohtaamaan jatkossa paremmin myös neljännen sektorin toimijoiden tarpeita.
Mikä on neljäs sektori?
Kartoituksessa keskityttiin yhdistysten eli kolmannen sektorin kansalaistoiminnan ulkopuolella syntyneeseen vapaamuotoiseen kansalaistoimintaan. Viime vuosina tämän kansalaisyhteiskunnan alueen kuvaamisessa on levinnyt käyttöön käsite neljäs sektori. Neljännen sektorin kansalaistoiminta on usein verkostomaista, vapaamuotoista, kaikille avointa ja se organisoituu tyypillisesti sosiaalisessa mediassa. Käytännössä neljännen sektorin vapaamuotoista kansalaistoimintaa voi olla hyvin monenlaista. Erilaisia muotoja ovat esimerkiksi kansanliikkeet, internetin ja sosiaalisen median yhteisöt, kaupunkiaktivismi sekä erilaiset verkostot, ryhmät, kampanjat ja tapahtumat.
Kartoituksen keskeiset havainnot:
- Neljännen sektorin toimintakulttuurille tyypillistä on toiminnan käynnistäminen nopeasti matalalla kynnyksellä, toimiminen ilman rakenteita ja täysin vapaaehtoisvoimin. Kansalaistoimijoita vetää puoleensa löyhä sitoutuminen, vapaus, omaehtoisuus ja vahva yhteisöllisyys.
- Kansalaistoimijoiden motiivit pysyä vapaamuotoisina ryhminä yhdistyksen perustamisen sijaan liittyvät yleensä siihen, että yhdistystoiminta koetaan liian työlääksi ja byrokraattiseksi, eikä siihen ole aikaa tai kiinnostusta.
- Vapaamuotoisen kansalaistoiminnan keskeinen haaste on, että ilman rekisteröityä yhdistystä on hyvin vaikea saada toimintaan minkäänlaista rahoitusta. Yhdistysmuodon ajateltiin myös lisäävän toiminnan uskottavuutta ja sitä kautta parantavan mahdollisuuksia erilaisiin kumppanuuksiin.
- Vapaamuotoiset kansalaistoimijat hyötyisivät konkreettisesta ja käytännönläheisestä tuesta. Tuen tarpeet liittyvät esimerkiksi resursseihin tai rahoituksen etsimiseen, toimintatiloihin sekä erilaisten toimintaan liittyvien lupa-asioiden ja sääntöjen selvittämiseen.
- Monikulttuurinen kansalaistoiminta näyttäisi toimivan edelleen vahvasti yhdistysmuotoisesti. Moni pieni ja epäviralliselta vaikuttava kansalaistoimija osoittautui tarkemmin katsottuna rekisteröidyksi yhdistykseksi, tai toimivan ainakin löyhästi jonkin yhdistyksen alla. Myös haastatelluista ryhmistä suurin osa oli harkinnut yhdistyksen perustamista tai oli sen jo perustanutkin.
Mitä järjestökentällä voidaan oppia neljänneltä sektorilta?
Neljännen sektorin toiminta tuo uusia näkökulmia myös perinteiselle järjestösektorille. Ensinnäkin, koska rakenteita ja ulkoisia raameja ei juurikaan ole, on neljännen sektorin toiminta hyvin vahvasti tarveperusteista. Järjestötoiminnassa törmätään joskus haasteisiin tavoittaa aiottua kohderyhmää. Samaa ongelmaa ei näyttänyt neljännellä sektorilla olevan, sillä eroa toimijoiden ja kohderyhmän välillä ei yleensä ollut. Järjestösektorilla voitaisiinkin varmasti oppia neljännen sektorin tavasta synnyttää toimintaa vahvasti tarpeeseen perustuen ja jo lähtökohtaisesti kohderyhmän omilla ehdoilla.
Lisäksi järjestökentän haasteena on jo pitkään nähty myös se, että vapaaehtois- ja luottamustehtäviin on entistä vaikeampaa löytää aktiiveja. Kartoitukseen haastatellut pitivät vapaamuotoisen toiminnan parhaina puolina sitä, että sitoutumisen tason saattoi itse päättää. Tämä vapaus ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että aktiivit eivät olisi toimintaa sitoutuneita, vaan pikemminkin päinvastoin. Neljännellä sektorilla sitoutuminen ei synny rakenteista vaan toiminnan merkityksellisyydestä.
Yhteistä neljännelle sektorille ja järjestöille ovat rahoituksen löytymiseen liittyvät haasteet. Mikäli neljännen sektorin toimijat haluavat välttää yhdistysmuodon ja sen mukanaan tuomat rakenteet ja byrokratian, saattaisi ratkaisuja rahoituksen ja muiden resurssien hankkimiselle löytyä kumppanuuksista. Tästä oli haastateltavien joukossakin hyviä esimerkkejä. Yksityisellä, julkisella ja järjestösektorilla kannattaakin suhtautua ennakkoluulottomasti yhteistyöhön neljännen sektorin toimijoiden kanssa – yhteistyön tuloksena voi parhaimmillaan syntyä uudenlaista synergiaa, joka hyödyttää kaikkia osapuolia.
Lue kartoituksen raportti kokonaisuudessaan
Tuuli Shinyella, järjestöasiantuntija
Kirjoittaja työskentelee Suomen Pakolaisavun Järjestöhautomossa, jossa hän kouluttaa ja konsultoi järjestöjä yhdistystoiminnan perusasioissa sekä toiminnan suunnittelussa, arvioinnissa ja kehittämisessä. Ota yhteyttä